tiistai 27. syyskuuta 2011

Opiskelun iloa

Nyt on vihdoin koulu alkanut kunnolla!

Kaikki freshers ja orientation hössötykset on ohi ja aika ryhtyä hommiin. Jes! Ensimmäisellä piirustustunnilla tuli tutuiksi scale ruler ja set square (mittakaava viivain ja kulmaviivain), tai molemmat olivat kyllä entuudestaan jo tuttuja, mutta nyt tiedän mitä ne ovat englanniksi. Täytyy kyllä sanoa, että on tuplasti rankempaa opiskella vieraalla kielellä, kun energiaa kuluu itse aineen opiskelun lisäksi sanojen ja ilmaisujen opettelemiseen. Onneksi pohjalla on se verhoilukoulu! Yksi kursseista on nimittäin 20th Century Design History ja se on erittäin tuttu aihe ARVE:n* ajoilta.

Nyt alan myös huomata, että palaset kaikesta tienetsimisestä ja tuskailusta Suomessa alkavat loksahdella paikoilleen. Aluksi epäilytti tuo linjan valinta, Interior Design, mutta päivä päivältä tämä käy selkeämmäksi, että valinta oli oikea. Meille on nimittäin koko ajan hoettu, että suunnittelijana meidän pitää tietää "kaikki" arkkitehtuurista ja taiteesta, mutta olematta kuitenkaan arkkitehti tai taiteilija. Eli oikeastaan juuri sitä mitä olen hakenut, ei niin teknistä kuin arkkitehdin homma, mutta ei kuitenkaan liian taiteellista. Oli mahtavaa kokea tämä ahaa -elämys, että olen sittenkin ehkä sillä oikealla tiellä!

Tent London

Koulussa on myös painotettu kuinka tärkeää on pitää itsensä liikkeellä ja vireessä, etsiä koko ajan uutta ja käydä mahdollisimman paljon messuilla ja näyttelyissä. Näin ollen lähdinkin viime viikon perjantaina tutkiskelemassa vähän Lontoon itäistä puoliskoa. Aijemmat visiitit siellä ovat olleet lähinnä vain läpikulkua maan alla (Heathrow-Lontoo-Cambridge-Lontoo-Heathrow). Lontoossa oli meneillään London Design Festival ja hankin lipun Tent London näyttelyyn (tai messuille tai miksi sitä nyt sanoisi). Tapahtuma oli vähän saman tyylinen kuin Tukholman huonekalumessujen nuorten suunnittelijoiden osasto. Eli paljon tuoreita ja mielenkiintoisia ideoita.




Kuvassa olevat valaisimet jäivät erityisesti mieleen ja itseasiassa ostin tuollaisen pääkallo kaulakorun tältä samaiselta suunnittelijalta. Alla olevan kuvan valaisimen jalka on tehty vanhojen tuolien jaloista. Sama suunnittelija oli tehnyt muitakin kalusteita (naulakon, lipaston yms.) vanhojen tuolien osista.



Tent Londonin jälkeen minulla oli vielä muutama tunti aikaa pyöriä kaupungilla, sillä olin ostanut Off-peak junalipun, eli sellaisen joka käy vain ruuhka-aikojen ulkopuolella, ja pystyin matkustamaan sillä vasta klo 19 jälkeen.

Olin lukenut lentokoneessa Blue1:n lehteä, jossa kerrottiin Itä-Lontoon monista second hand liikkeistä ja boheemista ilmapiiristä, niinpä lähdin metsästämään niitä ja löysinkin, ja paljon, ja kaikkea ihanaa, ja olisin tarvinnut rekan kuskaamaan ne kaikki löytämäni ihanuudet! Tyydyin sitten ostamaan vain yhdet korvakorut. Ehkä sitten joskus, kun olen rikas ja minulla on studio ja asunto kaikissa Euroopan kaupungeissa ;) Itä-Lontoossa kukoistaa myös katutaide, huikeita maalauksia talojen seinissä, kyllä Suvilahden graffitiseinä kalpeni näiden rinnalla..


Kaduilla vallitsi rento ilmapiiri ja kaikki ihmiset tuntuivat niin mukavilta. Tai sellainen kokemus on tullut myös täällä Cambridgessakin. Missä vaan jonotat tai odotat jotain, joku tulee juttelemaan niitä näitä ja jos joku kysyy "How are you?", siihen odotetaan yleensä vastaukseksi muutakin kuin "I'm fine". Se on ollut näin suomalaisena kyllä opettelemisen paikka :D jutella ventovieraille junassa ja kassajonossa. Tämän reissun aikana on kumottu jo pari stereotypiaa Englannista, 1. Lontoolaiset eivät ole epämiellyttäviä ja röyhkeitä. 2. Täällä ei tosissaan sada aina. Ei ole satanut kuin kerran tämän kolmen viikon aikana. Tänäänkin on ollut n. +25 lämmintä, siis syyskuun lopussa! 


*ARVE = luokka jolla olin Länsi-Uudenmaan koulutuskeskuksessa (Artesaani Verhoilu) 2006-2009.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ensimmäinen viikko täällä

Saavuimme tänne Cambridgeen tiistaina 6.9. illalla kymmenen jälkeen n. kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Seisoimme Helsinki-Vantaalla koneessa reilu puoli tuntia, sillä Lontoossa oli niin kova tuuli, ettei koneet pystyneet laskeutumaan sinne. Sitten taas Lontoon päässä kiertelimme Lontoon yläpuolella, koska ilmassa oli niin paljon ruuhkaa ja kovaa tuulta, ettemme päässeet laskeutumaan. Laukut yms. passijonot, menivät onneksi nopeasti ja pääsimme loppujen lopuksi hyvin perille!
Asunto oli juuri sellainen kun olin odottanutkin, paitsi olohuoneen sohvat! Omistaja sanoi minulle kun kävin katsomassa asuntoa elokuussa, että hän hankkii meille pienen sohvan olohuoneeseen, ja ajattelin, että ok, hyvä homma. Olohuonettamme koristikin jättimäinen sohva ja kaksi jättimäistä nojatuolia iki-ihanalla kukkakuosilla. Kalusto oli niin suuri, että se täytti koko olohuoneen, eikä tänne paljon muuta sitten mahtunutkaan. Briteillä tuntuu olevan hieman eri käsitys pienestä ja suuresta, kuin meillä Suomessa. No, pääsimme onneksi tästä ihanasta kalustosta eroon.. Yritimme aluksi palauttaa sen liikkeeseen, josta vuokraisäntä oli sen hankkinut (25 punnalla :D), mutta liikkeen väki ei huolinut sitä enää takaisin, koska kalusto oli kuulemma liian huonossa kunnossa. Lopulta kuskasimme kaluston kaatopaikalle, mikä onneksi oli ilmaista. Kuvassa siis ihanat sohvamme.


Ekalla viikolla saatiin myös kikkailla ruoanlaiton kanssa, sillä kaikki keittiötarvikkeet tulivat muuttokuormassa torstaina 15.9. Ostimme kertisastioita ja yhden terävän veitsen ensihätään ja laitoimme ruokaa vain uunissa semmoisissa foliovuoissa. Ajattelin, että ostan jonkun halvan kattilan kirpparilta, mutta meillä on liian hieno liesi. Sellainen keraaminen induktiotaso, johon käy vain induktio kattilat, eli se siitä sitten. Ostin meille pienen kattilan, että saimme keitettyä edes teetä. Aamukahvitkin pitää käydä aina hakemassa läheisestä kahvilasta.. Kuulostaa ihanalta, mutta pidemmän päälle se on aika rasittavaa..

Mitä täältä löytää?

Eli tänne olisi tarkoitus nyt kerätä tarinoita ja kokemuksia ainakin ensimmäisen vuoden varrelta täällä Cambridgessa. Aloitin siis opinnot Anglia Ruskin Univesity:ssa Interior Design linjalla. Muutimme asumaan Henrin ja Tiian kanssa Mill Roadille, joka vaikuttaa olevan Cambridgen Kallio, se boheemi paikka minne kaikki haluaa. Täällä ollessamme olemme havainneet, että kaikki mitä Suomessa pidät itsestäänselvyytenä, ei täällä todellakaan ole sitä!

Tiedossa siis tarinoita kultuurishokeista ja (toivottavasti) avartavista kokemuksista!